
Mitä Susijengi opetti porkkananviljelijälle ja markkinoijalle
Sori, mutta oli pakko, kun lupasin. Palaakaan Susijengin menestyksestä en ole omimassa, mutta putoamisesta otan täyden vastuun – minä en ollut Istanbulissa kannustamassa (enkä edes Helsingissä).
No niin, Susijengi putosi jatkosta. Joten on taas aika palata kansalliseen normaalitilaan – ei tästä kuitenkaan mitään tule –tilaan. Vai onko sittenkään pakko?
Kuten Susijengistä ja koripallohuumasta saattaa huomata, kova työ, hurja kannustus ja onnenpotku voivat saada aikaan paljon hyvää. Mutta mitä sitten, kun jokin näistä puuttuu… Jos siis yksikin tämän kolmijalan osista puuttuu, ei niitä muitakaan löydy ollenkaan.
Kova työ
Suomalainen koripallo (niin kuin moni muukin asia Suomessa) tekee ja on tehnyt todella kauan kovasti työtä saavuttaakseen jotain. Seurat, valmentajat, liitot ja henrikdettmannit painavat pitkiä pyyteettömiä päiviä, uskoen johonkin mitä muut eivät näe.
Ilman kovaa duunia ei ole mahdollisuutta onnistua. Ei porkkanan viljelyssä, perunannostossa eikä markkinoinnissa.
Hurja kannustus
Suomi olisi varmasti (?) mennyt aina finaaliin asti, jos kisat olisi pelattu loppuun Suomessa. Mutta miksi näin ei ole muiden lajien kohdalla? Esimerkiksi jalkapallossa ollaan saatu pettyä niin monta kertaa, kun ”tämä arvontatulos takaa kisapaikan”. Kerta toisensa jälkeen on kolmijalan osia puuttunut ja silloin myös koko kolmijalka.
Mutta kuka kannustaa porkkananviljelijää? Kannustusta on monenlaista. Sisältömarkkinoijalle se on jonkun säälistä tekemä some-jako tai kasvanut sivuliikenne. Koripalloilijalle se voi olla sininen peruukki ja susipaita. Mutta kuka muistaa kannustaa porkkananviljelijää… ”De’e så kovaa at vara porkkananviljelijä på Pamppas.”
Onnenpotku
Suomelle kävi koripallossa montakin onnenpotkua. (Tiedät eli näit jos katsoit kisoja.) Onnen osuutta menestykseen ja menetykseen ei voi koskaan vähätellä. Mutta onni ansaitaan. Se ansaitaan kovan työn kautta. Sen todennäköisyys kasvaa suhteessa toistoihin ja yrityksiin. Näin se on niin urheilussa kuin liike-elämässä. Jos ei edes lottoa ei voi niissä arpajaisissa voittaa.
Mutta mitä tapahtuu, kun onni puuttuu kokonaan vaikka tekisit kovasti töitä ja läheisesi tukisivatkin sinua? Eikö ennen pitkään käy niin, että uskosi tavoittelemaasi lopputulokseen alkaa horjua. Se alkaa vaikuttamaan epätodennäköiselle ja tavoittamattomassa olevalle. Miksi siis rehkiä, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja Pamppaksellakin olosuhteet ovat varsin heikot.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Vaihtoehtoisesti voimme myös nostaa toinen toisemme suosta, viedä Huuhkajat joku päivä kisoihin ja rakentaa suomalaisia menestysbrändejä.
1
Susijengi <3 Kiitos ja mukavaa viikonloppua -näillä eteenpäin!